Mulle saa ja pitääkin ehottaa erilaisia postausehdotuksia! :) kiinnostaako esimerkiksi kysymyspostaus ?
No itse aiheeseen !
Kerron ladonnasta ensinmäisenä. Olin ratsastanut jo pari vuotta. Halusin aivan kamalasti ponin, ihan oman ponin jolla voisin tehdä mitä halusin. Äiti ja iskä ei tosin ollut samaa mieltä. ( kun en saanut ponia niin ratsastin lehmällä...:D erilainen nuori ...) loppujen lopuksi sain suostuteltua että saan ponin! Oi sitä onnen hetkeä kun auto ajoi trailerin kanssa pihaan. Oli 6.1 kello oli ehkä 12. Sydän hakkasi ja sieltä se tuli pieni ja tempperamenttinen poni, mutta samalla niin ihana ! <3 En tainnut itse ollaan mikään hyvä ratsastaja, en todellakaan. Motivaatiota kyllä riitti! Ladonna oli helppo hoitaa. Aika normaali poni. Ratsastaessa se oli alkuun helppo, enhän osannut vaatia oikein mitään siltä!
Muistan ikuisesti, kun hyppäsin Ladonnalla ja minulla oli pari kaveria mukana. Alkuun meni tosi hyvin. Lopuksi hypättiin ehkä 50 tai 60 cm kokoista okseria. Ladonnalla jäi puomi jalkojen väliin ja seuraava havainto olikin se kun poni makaa päällä ja ite oon kura lällyssä alimmaisena. Ladonna tais säikähtää yhtä paljon kun minä ja yritti heti nousta pois ja samalla varoi ettei minuun sattunut. Minä linkutin jalkaani pari päivää mutta muuten selvittiin vain säikähdyksellä. Olen mä useamminkin kaatunut ladonnan kanssa mutta aina me vaan selvittiin.
Ladonna oli ollut jo pari vuotta varmaankin meillä, minä opin enemmän ratsastaan ja kasvoin pituutta. Opin vaatimaan ladonnalta enemmän ja se ei siitä tykännytkään. Välillä tai useammin ladonna liikkui hyvin ja välillä se yritti heittää mut selästä. Heidi ainakin muistaa :D ! Sitten tulikin aika miettiä, että mitä tehdään. Olin jo aika pitkä ladonnalle. Aluksi halusin myydä sen mutta nyt olen onnellinen että en myynyt. Ladonna meni mason ratsutallille. Aluksi se oli kesän siellä ja muistaakseni taisi olla melkein vuoden siellä ja tänä kesänäkin menee masoon. Siellä saivat mennä aloittelijat ja vähän osaavammatkin Ladonnalla. Leireillä ladonna taisi ollakin aika suosittu poni.
Seuraavaksi Tuuli. Tuuli oli toissakesänä muiden tammojen kanssa meidän laitumilla. Minä en edes tiennyt niiden nimiä. En tiennyt tuulia. Kävin joka päivä katsomassa hevosia laitumella ja kuvasin niitä. Siinä vaiheessa ihastuin tuuliin. Sinä kesänä tutustuin moneen hevosihmiseen, näihinkin kenen hevosia oli ekaa kertaa meidän laitumilla. Siinä sitten taisin vitsillä sanoa että tän mä haluan. Tuuli ei ollut edes kantava. Kesä läheni loppuaan ja minä haaveilen tuulista. Sitten sainkin mennä tuulin selkään, sillä ei ollut tehny varmaankaan vuoteen mitään. Eihän tamma osannut mitään, ravurina aina ollut. Tein ihan perusasioita. Itse asiassa tuuli oli loukannut hieman jalkaansa laitumella ja jäikin meidän pienempään tarhaan.. Siitä se lähti... Ratsastin sillä. Ja hups keikkaa tuuli oli meillä. Ei se vieläkään virallisesti minun ole mutta ei se haittaa meillä se asuu. Tuulilla ratsastin kun ei minulla muutakaan hevosta ollut. Masossa kävin kuitenkin. Tuuli oli todella ihana ratsastaa! Toimi kun unelma vaikka mitään se ei ilmaiseksi antanut. Se luotti Minuun ja minä luotin siihen. Tuuli oli viime kesänä astutettavana eikä ollut meillä.
Tuuli on hoitaessa kiltti. Ei tehnyt pientäkään virhe liikettä. Aivan mahtava tamma ja niin hieno rakenne. :)
......... Vaikka kuinka tamma onkin <3
Nyt tuuli viettää ansaittua mammalomaa. Välillä sekin liikkuu mutta harvemmin enään! Katsotaan mikä on hevosen kohtalo syksyllä .......:)
Arttu olisikin seuraava. Artusta tosiaan edellisessä postauksessa jo kerroin mutta kerron nyt jotakin. Samat kuvat voivat pyöriä mutta en millään muista mitä olen laittanu kun puhelimilla teen.
Arttu tuli vuosi sitten tammikuussa meille. Yli vuoden olemme tehneet yhteistyötä! Itseasiassa ei sen pitänyt edes tulla mutta halusin kokeilla mitä siitä seuraa. Tiesin hevosesta sen verran että on tienannut ravihevosena yli 200 000 euroa ja 2012 joulukuussa lopettanut juoksemisen.
Minä olin koko päivän ollut koulussa ja siitä masossa enkä ollut kotona kun Arttu oli meille tullut. Sitä onnen tunnetta kun se tuli. Aluksi olin aika varovainen hoitaessa kun en tiennyt minkälainen hevonen on. Nykyään en osaa kyllä enää varoa sitä ..:D
Artun takajalasta meni hankkari, ennen kun tuli meille. mutta nyt jo todella hyvä. Huh onneksi :)
Tällänen laiheliini tuli meille. Aluksi oltiin rennosti ja siitä pikku hiljaa edettiin.
Arttu on hoitaessa kiltti. Koko ajan pitää jotakin tutkia ja yrittää ottaa tavaroita suuhun. Yleensä Arttu on käytävällä vapaana.
Ratsastaessa Arttu yrittää parhaansa. Jotkut asiat eivät vain mene sen päähän niin helposti. Riippuu asiasta ja ihan herran päivästä. Arttu on yleensä kyllä kun 4 vuotias ori poika.. Ainakin se kuvittelee niin. On se hieno herra enkä siitä luovu en millään. <3
Artun kehitys nyt vähän tyssäs kun kaikki hevoset seisoo .. Minulla on tosiaan kipsi jalassa. Onneksi arttua liikutetaan edes välillä, kiitos siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti