22. Jalan murtuminen

Ajattelin kertoa teille tästä jalan murtumisesta, kun ei kauheasti hevosista oo postattavaa...

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Koulut olivat syksyllä alkaneet. Olin aivan normaalisti liikuntatunnilla ja pelasimme sisällä koripalloa. Oltiin jo yli tunti varmaankin pelattu, enkä minä osannut aavistaa että jotain tapahtuisi. (sisäpelikengät olis kyllä ollu ihan hyvä.. hyvä tälleen jälkeenpäin mitään aatella...)

Juoksin koripallon kanssa ihan normaalisti. Yhtäkkiä kaaduin niin, että jalkapöytä jäi minun alle ja kaaaduin siihen päälle. Hieman vaikea selittää, toivottavasti tajusitte. Tilanne tapahtui todella nopeasti, muistan sen kuinka muhun sattu. se kipu oli kaikista kauheinta. Hyi että. Yksi tytöistä lähti hakemaan terkkaria katsomaan ja hän toi minulle särkylääkettä. Liikunnanopettaja toi kylmää heti. En voinut laittaa minkäänlaista painoa jalalle, saati sitten kävellä.

Jutta soitti äidilleni ja kertoi mitä oli tapahtunut. Siitä lähdettiin mahdollisimman nopeasti äidin kyydillä kekus-sairalaan. Siellä jouduin hetken odottamaan ennen kun mitään tapahtui. Lopulta he kuvasivat jalan. Siinä sitten odoteltiin. Ensiksi minulle sanottiin, että kaksi luuta on jalkapöydästä murtunut. Siinä vaiheessa en tainnut, kun itkeä. Vähän ajan päästä lääkäri tuli uudestaan ja sanoi että jalkapöydästä on 4 luuta murtunut ja 2 niistä joudutaan leikkaamaan.

Siinä vaiheessa minuun sattui, ärsytti, tiesin että tulee liikuntakielto enkä saa tehä mitää! voi sitä ärsytyksen tunnetta!!!

Samana päivänä minut leikattiin. Yöksihän minun piti jäädä. Ensinmäinen yö oli aivan tuskaa, se kipu oli niin kamalaa. He eivät vielä kipsanneet jalkaa vasta seuraavana päivänä. Jalkaa kuvattiin vielä leikkauksen jälkeen pari kertaa että miltä se näytti.

Tältä näytti tämä erittäin kaunis jalka leikkauksen jälkeen. hyi että.

Seuraavana päivänä jalka kipsattiin ja pääsin kotiin. En ikinä ollut kunnolla kävellyt kepeillä, oli alkuun aika haastavaa... :D Siitä pikku hiljaa siihenkin oppi. Olin Marraskuuhun asti liikuntakiellossa. Voitte kuvitella miltä se tuntu tytöstä joka ratsasti vähintään yhden hevosen päivässä, välillä kaksi ja masossa olin ja liikuin paljon. Se oli KAMALAA!

..... Kuukauden päästä näytti jalka tältä. Lihakset katosivat, muuttui vielä huonomman näköiseksi mutta ei oo kuvaa.

Marraskuussa VIHDOIN pääsin ratsastamaan. Ensinmäisen kerran lähdin Emman kanssa ratsastaan. Huomasin heti kun menin artun selkään että olin itse ihan hukassa, mutta samalla huomasin kuinka hyvää työtä Emma oli tehnyt Artun kanssa. !!! kiitos siitä <3

Olin todella onnellinen, Arttu liikkui mahtavasti. Oma kunto oli kyllä niin huono että ....

Tämähän siis olikin liian hienoa ja helppoa... Joulukuun loppupuolella huomasin ettei jalka ollut hyvä. Se parani hyvin ja kesti hyvin käyttöä.

Rupesin useammin valittamaan että nyt ei ole kaikki hyvin, en voinut juosta, kun rupesi jo sattumaan jo jalkaan. Kävimme muuramessa lääkärissä ja he kuvasivat. Ei oikein selvinnyt mitään. Tammikuun (?)puolessa välissä pääsin keskussairalaan ja he kuvasivat jalan. Odoteltiin sitten tuloksia ja mentiin ehkä Helmikuun alussa taas lääkäriin. Sieltä tuli tieto ettei yksi luu ollut luutunut ollenkaan, ja se pitäisi leikata ja laittaa metallia jalkaan. 

Minun ystäväni auttoivat todella paljon mua! Aina ne jakso kuunnella ja lohduttaa mua <3 ihania kaikki. 

Nyt olen taas ollut jo kaksi viikkoa kipsin kanssa. He siis laittoivat metallilevyn jalkaa että se nyt luutuisi. Mieli ei ole kyllä mikään paras... Taas on liikuntakielto lähemmäs toukokuuta. Miettikääs sitä...

Laura on nyt viikonloppusin käynyt liikuttamassa Arttua ja huomenna tuleekin tuttu tyttö ratsastaan. Tiedättekös kuka tulee ?

Tällänen haava nytten.. hyi että sanon minä. Toivottavasti nyt saitte edes jotakin selkoa. En tainnut kauhean selvästi kirjottaa mutta kun ärsyttää ja yhteishaku lähestyy... ! :D

21. Arttu,Tuuli ja Ladonna

Ai miten nii pitkä postaustauko? No hups. Pyydän anteeks tätä! Sain idean että kertoisin kaikista kolmesta miten ne ovat meille päätyneet ja minkälaisia ne ovat hoitaessa ja ratsastaessa ja näin! Kuvat saattaa olla huonoja koska teen tätä postausta puhelimella. Koittakaa kestää..

Mulle saa ja pitääkin ehottaa erilaisia postausehdotuksia! :) kiinnostaako esimerkiksi kysymyspostaus ? 

No itse aiheeseen ! 

Kerron ladonnasta ensinmäisenä. Olin ratsastanut jo pari vuotta. Halusin aivan kamalasti ponin, ihan oman ponin jolla voisin tehdä mitä halusin. Äiti ja iskä ei tosin ollut samaa mieltä. ( kun en saanut ponia niin ratsastin lehmällä...:D erilainen nuori ...) loppujen lopuksi sain suostuteltua että saan ponin! Oi sitä onnen hetkeä kun auto ajoi trailerin kanssa pihaan. Oli 6.1 kello oli ehkä 12. Sydän hakkasi ja sieltä se tuli pieni ja tempperamenttinen poni, mutta samalla niin ihana ! <3 En tainnut itse ollaan mikään hyvä ratsastaja, en todellakaan. Motivaatiota kyllä riitti! Ladonna oli helppo hoitaa. Aika normaali poni. Ratsastaessa se oli alkuun helppo, enhän osannut vaatia oikein mitään siltä! 

Muistan ikuisesti, kun hyppäsin Ladonnalla ja minulla oli pari kaveria mukana. Alkuun meni tosi hyvin. Lopuksi hypättiin ehkä 50 tai 60 cm kokoista okseria. Ladonnalla jäi puomi jalkojen väliin ja seuraava havainto olikin se kun poni makaa päällä ja ite oon kura lällyssä alimmaisena. Ladonna tais säikähtää yhtä paljon kun minä ja yritti heti nousta pois ja samalla varoi ettei minuun sattunut. Minä linkutin jalkaani pari päivää mutta muuten selvittiin vain säikähdyksellä. Olen mä useamminkin kaatunut ladonnan kanssa mutta aina me vaan selvittiin. 

Ladonna oli ollut jo pari vuotta varmaankin meillä, minä opin enemmän ratsastaan ja kasvoin pituutta. Opin vaatimaan ladonnalta enemmän ja se ei siitä tykännytkään. Välillä tai useammin ladonna liikkui hyvin ja välillä se yritti heittää mut selästä. Heidi ainakin muistaa :D ! Sitten tulikin aika miettiä, että mitä tehdään. Olin jo aika pitkä ladonnalle. Aluksi halusin myydä sen mutta nyt olen onnellinen että en myynyt. Ladonna meni mason ratsutallille. Aluksi se oli kesän siellä ja muistaakseni taisi olla melkein vuoden siellä ja tänä kesänäkin menee masoon. Siellä saivat mennä aloittelijat ja vähän osaavammatkin Ladonnalla. Leireillä ladonna taisi ollakin aika suosittu poni. 

Seuraavaksi Tuuli. Tuuli oli toissakesänä muiden tammojen kanssa meidän laitumilla. Minä en edes tiennyt niiden nimiä. En tiennyt tuulia. Kävin joka päivä katsomassa hevosia laitumella ja kuvasin niitä. Siinä vaiheessa ihastuin tuuliin. Sinä kesänä tutustuin moneen hevosihmiseen, näihinkin kenen hevosia oli ekaa kertaa meidän laitumilla. Siinä sitten taisin vitsillä sanoa että tän mä haluan. Tuuli ei ollut edes kantava. Kesä läheni loppuaan ja minä haaveilen tuulista. Sitten sainkin mennä tuulin selkään, sillä ei ollut tehny varmaankaan vuoteen mitään. Eihän tamma osannut mitään, ravurina aina ollut. Tein ihan perusasioita. Itse asiassa tuuli oli loukannut hieman jalkaansa laitumella ja jäikin meidän pienempään tarhaan.. Siitä se lähti... Ratsastin sillä. Ja hups keikkaa tuuli oli meillä. Ei se vieläkään virallisesti minun ole mutta ei se haittaa meillä se asuu. Tuulilla ratsastin kun ei minulla muutakaan hevosta ollut. Masossa kävin kuitenkin. Tuuli oli todella ihana ratsastaa! Toimi kun unelma vaikka mitään se ei ilmaiseksi antanut. Se luotti Minuun ja minä luotin siihen. Tuuli oli viime kesänä astutettavana eikä ollut meillä. 

Tuuli on hoitaessa kiltti. Ei tehnyt pientäkään virhe liikettä. Aivan mahtava tamma ja niin hieno rakenne. :) 

......... Vaikka kuinka tamma onkin <3 

Nyt tuuli viettää ansaittua mammalomaa. Välillä sekin liikkuu mutta harvemmin enään! Katsotaan mikä on hevosen kohtalo syksyllä .......:) 

Arttu olisikin seuraava. Artusta tosiaan edellisessä postauksessa jo kerroin mutta kerron nyt jotakin. Samat kuvat voivat pyöriä mutta en millään muista mitä olen laittanu kun puhelimilla teen. 

Arttu tuli  vuosi sitten tammikuussa meille. Yli vuoden olemme tehneet yhteistyötä!  Itseasiassa ei sen pitänyt edes tulla mutta halusin kokeilla mitä siitä seuraa. Tiesin hevosesta sen verran että on tienannut ravihevosena yli 200 000 euroa ja 2012 joulukuussa lopettanut juoksemisen.  

Minä olin koko päivän ollut koulussa ja siitä masossa enkä ollut kotona kun Arttu oli meille tullut. Sitä onnen tunnetta kun se tuli. Aluksi olin aika varovainen hoitaessa kun en tiennyt minkälainen hevonen on. Nykyään en osaa kyllä enää varoa sitä ..:D 

Artun takajalasta meni hankkari, ennen kun tuli meille. mutta nyt jo todella hyvä. Huh onneksi :) 

Tällänen laiheliini tuli meille. Aluksi oltiin rennosti ja siitä pikku hiljaa edettiin. 

Arttu on hoitaessa kiltti. Koko ajan pitää jotakin tutkia ja yrittää ottaa tavaroita suuhun. Yleensä Arttu on käytävällä vapaana. 

 

Ratsastaessa Arttu yrittää parhaansa. Jotkut asiat eivät vain mene sen päähän niin helposti. Riippuu asiasta ja ihan herran päivästä. Arttu on yleensä kyllä kun 4 vuotias ori poika.. Ainakin se kuvittelee niin. On se hieno herra enkä siitä luovu en millään. <3 

Artun kehitys nyt vähän tyssäs kun kaikki hevoset seisoo .. Minulla on tosiaan kipsi jalassa. Onneksi arttua liikutetaan edes välillä, kiitos siitä!