22. Jalan murtuminen

Ajattelin kertoa teille tästä jalan murtumisesta, kun ei kauheasti hevosista oo postattavaa...

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Koulut olivat syksyllä alkaneet. Olin aivan normaalisti liikuntatunnilla ja pelasimme sisällä koripalloa. Oltiin jo yli tunti varmaankin pelattu, enkä minä osannut aavistaa että jotain tapahtuisi. (sisäpelikengät olis kyllä ollu ihan hyvä.. hyvä tälleen jälkeenpäin mitään aatella...)

Juoksin koripallon kanssa ihan normaalisti. Yhtäkkiä kaaduin niin, että jalkapöytä jäi minun alle ja kaaaduin siihen päälle. Hieman vaikea selittää, toivottavasti tajusitte. Tilanne tapahtui todella nopeasti, muistan sen kuinka muhun sattu. se kipu oli kaikista kauheinta. Hyi että. Yksi tytöistä lähti hakemaan terkkaria katsomaan ja hän toi minulle särkylääkettä. Liikunnanopettaja toi kylmää heti. En voinut laittaa minkäänlaista painoa jalalle, saati sitten kävellä.

Jutta soitti äidilleni ja kertoi mitä oli tapahtunut. Siitä lähdettiin mahdollisimman nopeasti äidin kyydillä kekus-sairalaan. Siellä jouduin hetken odottamaan ennen kun mitään tapahtui. Lopulta he kuvasivat jalan. Siinä sitten odoteltiin. Ensiksi minulle sanottiin, että kaksi luuta on jalkapöydästä murtunut. Siinä vaiheessa en tainnut, kun itkeä. Vähän ajan päästä lääkäri tuli uudestaan ja sanoi että jalkapöydästä on 4 luuta murtunut ja 2 niistä joudutaan leikkaamaan.

Siinä vaiheessa minuun sattui, ärsytti, tiesin että tulee liikuntakielto enkä saa tehä mitää! voi sitä ärsytyksen tunnetta!!!

Samana päivänä minut leikattiin. Yöksihän minun piti jäädä. Ensinmäinen yö oli aivan tuskaa, se kipu oli niin kamalaa. He eivät vielä kipsanneet jalkaa vasta seuraavana päivänä. Jalkaa kuvattiin vielä leikkauksen jälkeen pari kertaa että miltä se näytti.

Tältä näytti tämä erittäin kaunis jalka leikkauksen jälkeen. hyi että.

Seuraavana päivänä jalka kipsattiin ja pääsin kotiin. En ikinä ollut kunnolla kävellyt kepeillä, oli alkuun aika haastavaa... :D Siitä pikku hiljaa siihenkin oppi. Olin Marraskuuhun asti liikuntakiellossa. Voitte kuvitella miltä se tuntu tytöstä joka ratsasti vähintään yhden hevosen päivässä, välillä kaksi ja masossa olin ja liikuin paljon. Se oli KAMALAA!

..... Kuukauden päästä näytti jalka tältä. Lihakset katosivat, muuttui vielä huonomman näköiseksi mutta ei oo kuvaa.

Marraskuussa VIHDOIN pääsin ratsastamaan. Ensinmäisen kerran lähdin Emman kanssa ratsastaan. Huomasin heti kun menin artun selkään että olin itse ihan hukassa, mutta samalla huomasin kuinka hyvää työtä Emma oli tehnyt Artun kanssa. !!! kiitos siitä <3

Olin todella onnellinen, Arttu liikkui mahtavasti. Oma kunto oli kyllä niin huono että ....

Tämähän siis olikin liian hienoa ja helppoa... Joulukuun loppupuolella huomasin ettei jalka ollut hyvä. Se parani hyvin ja kesti hyvin käyttöä.

Rupesin useammin valittamaan että nyt ei ole kaikki hyvin, en voinut juosta, kun rupesi jo sattumaan jo jalkaan. Kävimme muuramessa lääkärissä ja he kuvasivat. Ei oikein selvinnyt mitään. Tammikuun (?)puolessa välissä pääsin keskussairalaan ja he kuvasivat jalan. Odoteltiin sitten tuloksia ja mentiin ehkä Helmikuun alussa taas lääkäriin. Sieltä tuli tieto ettei yksi luu ollut luutunut ollenkaan, ja se pitäisi leikata ja laittaa metallia jalkaan. 

Minun ystäväni auttoivat todella paljon mua! Aina ne jakso kuunnella ja lohduttaa mua <3 ihania kaikki. 

Nyt olen taas ollut jo kaksi viikkoa kipsin kanssa. He siis laittoivat metallilevyn jalkaa että se nyt luutuisi. Mieli ei ole kyllä mikään paras... Taas on liikuntakielto lähemmäs toukokuuta. Miettikääs sitä...

Laura on nyt viikonloppusin käynyt liikuttamassa Arttua ja huomenna tuleekin tuttu tyttö ratsastaan. Tiedättekös kuka tulee ?

Tällänen haava nytten.. hyi että sanon minä. Toivottavasti nyt saitte edes jotakin selkoa. En tainnut kauhean selvästi kirjottaa mutta kun ärsyttää ja yhteishaku lähestyy... ! :D